Mörkövaaran Pinja - Pinja on virtuaalihevonen!
© ransu.kuvat.fi
| Nimi | Mörkövaaran Pinja | Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma |
| Syntymäaika | 24.04.2014, 15v | Säkäkorkeus | 157cm |
| Rekisterinumero | VH14-018-0805 | Omistaja | Sussu VRL-12636 |
| Koulutustaso | Vaativa B | Kasvattaja | Mörkövaara |
Mörkövaaran Pinja on jääräpäinen ja omalaatuinen suomenhevosneitokainen. Sen kanssa ei todellakaan kaikki tule toimeen, ja tamma vaatiikin käsittelijältään teräshermoja ja rauhallisuutta. Jos käsittelijä on epävarma, tai liian ankara tammaa kohtaan, osoittaa se mieltään joko rynnimällä, tai jämähtämällä paikalleen.
Hoitaessa Pinja pörrää ympäri karsinaa kuin viimeistä päivää, mutta käytävällä on vetopaniikin riski. Paras ratkaisu on siis hoitaa Pinja karsinassa niin, että sillä on riimu päässä ja riimunnaru roikkuu kaulalla, koska silloin tamma kokee olevansa kiinni, eikä sählää läheskään yhtä paljon. Pinja antaa tehdä kaikki toimenpiteet melko hyvin, vaikka aina ei kavioiden putsaus tai satulavyön kiristely kiinnostaisi tammaa lainkaan. Pinja on myös ahkera tutkimaan kaikkea ja se nopeasti löytääkin taskuihin piilotetut herkut. Niitä ei kuitenkaan Pinjalle kannata kädestä antaa, vaan sormien turvallisuuden vuoksi tamma saa kaikki herkut ja palkkiot ruokakipostaan. Taluttaessa Pinja saattaa hieman diivailla ja jos tammaa komentaa, näyttää se yrmyä naamaa, muttei oikeastaan ikinä tee mitään.
Ratsastaessa Pinja on todella herkkä ja kuuma. Se mennä vaapottaa pää pystyssä jos ratsastaja on muissa maailmoissa. Siispä Pinjan selkään ei kannata kavuta jos on itsellä huono mieli, tai jos on kovin väsynyt. Nuori tamma vaatii ratsastajalta täyden keskittymisen, jotta sen saa kulkemaan oikein päin. Silloin kun Pinjan saa ratsastettua huolella läpi, se todellakin loistaa. Pinja on kyllä osaava ratsu ja kun se näyttää parastaan, on tamma myös todella miellyttävä ratsastaa. Vaikka Pinja onkin koulupainotteinen, hypätään sen kanssa myös satunnaisesti pieniä esteitä ja siitäkin touhusta tamma tykkää, vaikka vauhtia meinaakin olla jopa liikaa.
Maastoilu on ehdottomasti Pinjan mieleen ja siellä tamma rentoutuukin todella helposti. Tammalle käy hyvin niin rennot käyntilenkit, kuin reippaammat rallittelumaastotkin ja maastossa tamma on aina hyvin kuulolla. Tavallisesti Pinja ei pahemmin mitään säiky, mutta tammapäivinä saattaa jopa tien vieressä oleva postilaatikko meinata hyökätä tamman kimppuun, jolloin Pinja kyttäilee helposti kaikkea.
Hoitaessa Pinja pörrää ympäri karsinaa kuin viimeistä päivää, mutta käytävällä on vetopaniikin riski. Paras ratkaisu on siis hoitaa Pinja karsinassa niin, että sillä on riimu päässä ja riimunnaru roikkuu kaulalla, koska silloin tamma kokee olevansa kiinni, eikä sählää läheskään yhtä paljon. Pinja antaa tehdä kaikki toimenpiteet melko hyvin, vaikka aina ei kavioiden putsaus tai satulavyön kiristely kiinnostaisi tammaa lainkaan. Pinja on myös ahkera tutkimaan kaikkea ja se nopeasti löytääkin taskuihin piilotetut herkut. Niitä ei kuitenkaan Pinjalle kannata kädestä antaa, vaan sormien turvallisuuden vuoksi tamma saa kaikki herkut ja palkkiot ruokakipostaan. Taluttaessa Pinja saattaa hieman diivailla ja jos tammaa komentaa, näyttää se yrmyä naamaa, muttei oikeastaan ikinä tee mitään.
Ratsastaessa Pinja on todella herkkä ja kuuma. Se mennä vaapottaa pää pystyssä jos ratsastaja on muissa maailmoissa. Siispä Pinjan selkään ei kannata kavuta jos on itsellä huono mieli, tai jos on kovin väsynyt. Nuori tamma vaatii ratsastajalta täyden keskittymisen, jotta sen saa kulkemaan oikein päin. Silloin kun Pinjan saa ratsastettua huolella läpi, se todellakin loistaa. Pinja on kyllä osaava ratsu ja kun se näyttää parastaan, on tamma myös todella miellyttävä ratsastaa. Vaikka Pinja onkin koulupainotteinen, hypätään sen kanssa myös satunnaisesti pieniä esteitä ja siitäkin touhusta tamma tykkää, vaikka vauhtia meinaakin olla jopa liikaa.
Maastoilu on ehdottomasti Pinjan mieleen ja siellä tamma rentoutuukin todella helposti. Tammalle käy hyvin niin rennot käyntilenkit, kuin reippaammat rallittelumaastotkin ja maastossa tamma on aina hyvin kuulolla. Tavallisesti Pinja ei pahemmin mitään säiky, mutta tammapäivinä saattaa jopa tien vieressä oleva postilaatikko meinata hyökätä tamman kimppuun, jolloin Pinja kyttäilee helposti kaikkea.
Sukutaulu
|
i. Sirkkeen Ponteva prt, 158cm YLA2, KRJ-I, SLA-I |
ii. Pyryttäjä KRJ-I, KTK-III |
iii. VIR MVA Ch Pyyhältäjä KTK-I |
| iie. Marine | ||
|
ie. VIR MVA Ch Liptessa KRJ-I, SLA-II, KTK-II |
iei. Silmänräpäys KTK-II | |
| iee. Linetti | ||
|
e. Huvin Sinja vrt, 155cm SV-I, SLA-I, KRJ-I, YLA1 |
ei. VIR MVA Ch Huvin Parooni YLA3, KRJ-I, SLA-II, KTK-III | eii.Niittykiitäjä |
|
eie. Severiina YLA2, KRJ-II, SLA-II | ||
|
ee. Viehättävän Paloma KRJ-I, SLA-II, KTK-III |
eei. VIR MVA Ch Puukkojunkkari YLA2, KRJ-I, KTK-I | |
|
eee. Lakean Kastelma KTK-II |
Jälkeläiset
s. 06.08.2014 - o. Cerran Langennut (kadonnut?)
Kilpailukalenteri
KRJ Kouluratsastus 44kpl
|
26.06.2014 - Kyltakylän Siittola - Vaativa B - 5/60
04.08.2014 - kutsu - Vaativa B - 2/50 05.08.2014 - kutsu - Vaativa B - 6/50 08.08.2014 - kutsu - Vaativa B - 6/50 09.08.2014 - kutsu - Vaativa B - 4/50 04.08.2014 - Aittohaara - Vaativa B - 7/50 07.08.2014 - Aittohaara - Vaativa B - 4/50 31.08.2014 - Stal Lycan - Vaativa B - 3/30 17.09.2014 - Aittohaara - Vaativa B - 4/50 18.09.2014 - Aittohaara - Vaativa B - 7/50 11.10.2014 - kutsu - Vaativa B - 1/30 30.09.2014 - 6 sins - Vaativa B - 6/50 30.09.2014 - 6 sins - Vaativa B - 3/50 05.10.2014 - 6 sins - Vaativa B - 3/50 05.10.2014 - 6 sins - Vaativa B - 4/50 08.10.2014 - 6 sins - Vaativa B - 4/50 26.08.2014 - Wuki - Vaativa B - 3/100 23.10.2014 - Glaridge Stud - Vaativa B - 6/50 27.01.2015 - Fiktio - Vaativa B - 3/40 27.01.2015 - Fiktio - Vaativa B - 3/40 08.03.2015 - Devilsfair - Vaativa B - 1/40 08.03.2015 - Devilsfair - Vaativa B - 5/40 |
12.03.2015 - Devilsfair - Vaativa B - 6/40
13.03.2015 - Devilsfair - Vaativa B - 6/40 17.03.2015 - Devilsfair - Vaativa B - 1/40 23.03.2015 - KK Force - Vaativa B - 3/40 26.03.2015 - KK Force - Vaativa B - 1/40 27.03.2015 - KK Force - Vaativa B - 6/40 28.03.2015 - KK Force - Vaativa B - 5/40 11.05.2015 - KK Clique - Vaativa B - 1/30 12.05.2015 - KK Clique - Vaativa B - 2/30 25.06.2015 - Rohkelikko - Vaativa B - 3/30 18.08.2015 - Aittohaara - Vaativa B - 2/50 05.11.2015 - Mörkövaara - Vaativa B - 4/30 06.11.2015 - Mörkövaara - Vaativa B - 3/30 07.11.2015 - Mörkövaara - Vaativa B - 2/30 10.11.2015 - Mörkövaara - Vaativa B - 5/30 08.10.2015 - Virtuaalitalli Naukaisu - Vaativa B - 3/40 23.05.2016 - KRJ - Kutsu - Vaativa B - 5/40 24.07.2016 - KRJ - Kutsu - Vaativa B - 1/40 13.08.2016 - KRJ - Kutsu - Vaativa B - 5/40 19.08.2016 - KRJ - Kutsu - Vaativa B - 5/40 13.08.2016 - KRJ - Kutsu - Vaativa B - 4/40 15.08.2016 - KRJ - Kutsu - Vaativa B - 5/40 |
Päiväkirja
26.12.2017 kouluvalmennus - valmentajana kasvattaja
Pinja näytti olevan melko vallattomalla tuulella valmennukseen saavuttuaan, jo alkukäyntien aikana se oli karkaamassa raville, eikä olisi millään malttanut pysyä uralla. Sussu sai näin ollen olla alusta alkaen hyvin hereillä selässä ja napakoin avuin ohjata ratsuaan, jolle avut menivät alkuun kuin kuuroille korville. Onneksi ratsukolla oli hyvin aikaa alkuverkan suorittamiseen, jonka aikana Sussu sai kun saikin Pinjan kutakuinkin ruotuun ja liikkumaan malttavaisemmin eteenpäin. Ympyrällä taivutuksien kanssa oli pientä hakemista, tamma ei ollut vielä täysin vetreä, joten tuntui koko hevonen lähtevän kävelemään taivutusten mukana. Vähitellen tehtävän kuluessa Pinja alkoi kuitenkin antamaan paremmin periksi, jolloin taivutukset näyttivät jo huomattavasti paremmilta. Lisäysten kanssa ratsukolla ei sen sijaan ongelmia ollut, sekä käynnissä, että ravissa Pinja suoritti lisäykset kauniisti Sussun selvistä avuista, joskin pidätteitä ratsastaja sai jakaa urakalla. Väistöissä ensimmäiset kierrokset olivat jälleen vähän niin ja näin, välillä tamma tuntui ravaavan vain eteenpäin, ilman ainoatakaan rehellistä väistöaskelta. Näin ollen Sussun piti antaa hevoselleen oikein napakat pidätteet sekä väistävän pohkeen avut, jotta sieltä vähitellen saatiin niitä väistöjäkin mukaan. Toistojen kautta ja Pinjan päästessä paremmin tehtävään perille lähtivät raviväistöt lopulta rullaamaan oikein mallikkaasti. Siirtyessämme laukkatehtävään innoistui tamma aivan todenteolla, jolloin oli Sussulla hevosessa pitelemistä. Pinja nosti avuista aina oikean laukan, mutta raviin siirtymiset näyttivät hieman vaikeilta sen parhaimmillaan purressa kuolaimeen kiinni. Raviin siirtymisiä ratsukko sai siis lopussa treenata oikein urakalla, jotka lähtivät sujumaan siinä vaiheessa hyvin kun hevonen oli purkanut suurimmat energiansa. Lopussa laukkatehtävä sujui siten Sussulta ja Pinjalta jo paremmin, joten siihen oli myös hyvä rueta lopettelemaan.
11.11.2016 kouluvalmennus - valmentajana yaren VRL-04468
Saatuamme Sussun ja Urhon estevalmennuksen taputeltua, aloin purkamaan esteitä takaisin paikoilleen seuraavaa hevosta odotellessani. Sussu suoriutui vaihdosta yllättävänkin nopeasti, eikä minulle jäänyt kaikeksi onneksi kovinkaan paljoa aikaa ulkona seisoskeluun ja paleltumiseen. Tällä kertaa naisen valinta oli kaunis, siro suomenhevostamma, joka tosin sekin oli hiukan kuumuvampaa sorttia. Pinja vaikutti reagoivan hyvin apuihin, mutta tuppasi ottavan kovinkin helposti muutaman lisäjalan alleen. Ratsastaja kuitenkin keskittyi tammaan sataprosenttisesti, joten ennen pitkää rautias alkoi hellittämään ja otti hiukan hillitymmän tahdin askeliinsa.
”Aloitellaan hiukan taivuttamaan tammaa ja näin ollen saadaan se enemmän kuulolle”, totesin pian lämmittelyiden jälkeen, sillä vaikka Pinja olikin jo alkua rauhallisempi, tuntui se edelleenkin keskittyvän enemmän eteenpäin menoon kuin siihen, miltä se varsinaisesti näytti. Jäykkyys aiheutti myös sen, ettei ravi ollut rentoa ja letkeää, vaan enemmänkin töksähtelevää ja epämukavaa istua. Sussu vaikutti tästä johtuen hiukan kireältä, mikä edesauttoi tamman huonoa liikkumista. Onneksi kaarevat urat auttoivat huimasti asiaan ja pian jo todistin melko jouhevia avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä! Edistys oli melkoinen, mutta vieläkään en ollut ihan vakuuttunut siitä, että Pinja todella oli vaativan tason kouluratsu.
Taivutukset ravissa olivatkin jälleen huomattavan hätäisiä, enkä voinut olla toteamatta, että keskittyminen vaikutti olevan jälleen tipotiessään. Sussu joutui keräämään Pinjan uudelleen kuulolle ja käytimme melkoisen tovin siihen, että saimme jalat kulkemaan halutussa linjassa ja tamman ihan oikeasti taipumaan ja kulkemaan halutussa muodossa. Tamman turhautuminen oli selvää, mikä lopulta johti siihen, että siirryimme heti lyhyeen laukkatehtävään, kun hevonen oli tarjonnut pari onnistunutta suoritusta. Laukanvaihto ei sekään ollut mikään loisteliain suoritus, mutta laukka oli selkeästi Pinjan vahvuus. Pian päästin ratsukon loppuverryttelyyn ja annoin Sussulle samalla kunnon täsmävinkkejä siihen, kuinka hän voisi yksinään treenatessa parantaa omaa ja Pinjan suoritusta.
Pinja näytti olevan melko vallattomalla tuulella valmennukseen saavuttuaan, jo alkukäyntien aikana se oli karkaamassa raville, eikä olisi millään malttanut pysyä uralla. Sussu sai näin ollen olla alusta alkaen hyvin hereillä selässä ja napakoin avuin ohjata ratsuaan, jolle avut menivät alkuun kuin kuuroille korville. Onneksi ratsukolla oli hyvin aikaa alkuverkan suorittamiseen, jonka aikana Sussu sai kun saikin Pinjan kutakuinkin ruotuun ja liikkumaan malttavaisemmin eteenpäin. Ympyrällä taivutuksien kanssa oli pientä hakemista, tamma ei ollut vielä täysin vetreä, joten tuntui koko hevonen lähtevän kävelemään taivutusten mukana. Vähitellen tehtävän kuluessa Pinja alkoi kuitenkin antamaan paremmin periksi, jolloin taivutukset näyttivät jo huomattavasti paremmilta. Lisäysten kanssa ratsukolla ei sen sijaan ongelmia ollut, sekä käynnissä, että ravissa Pinja suoritti lisäykset kauniisti Sussun selvistä avuista, joskin pidätteitä ratsastaja sai jakaa urakalla. Väistöissä ensimmäiset kierrokset olivat jälleen vähän niin ja näin, välillä tamma tuntui ravaavan vain eteenpäin, ilman ainoatakaan rehellistä väistöaskelta. Näin ollen Sussun piti antaa hevoselleen oikein napakat pidätteet sekä väistävän pohkeen avut, jotta sieltä vähitellen saatiin niitä väistöjäkin mukaan. Toistojen kautta ja Pinjan päästessä paremmin tehtävään perille lähtivät raviväistöt lopulta rullaamaan oikein mallikkaasti. Siirtyessämme laukkatehtävään innoistui tamma aivan todenteolla, jolloin oli Sussulla hevosessa pitelemistä. Pinja nosti avuista aina oikean laukan, mutta raviin siirtymiset näyttivät hieman vaikeilta sen parhaimmillaan purressa kuolaimeen kiinni. Raviin siirtymisiä ratsukko sai siis lopussa treenata oikein urakalla, jotka lähtivät sujumaan siinä vaiheessa hyvin kun hevonen oli purkanut suurimmat energiansa. Lopussa laukkatehtävä sujui siten Sussulta ja Pinjalta jo paremmin, joten siihen oli myös hyvä rueta lopettelemaan.
11.11.2016 kouluvalmennus - valmentajana yaren VRL-04468
Saatuamme Sussun ja Urhon estevalmennuksen taputeltua, aloin purkamaan esteitä takaisin paikoilleen seuraavaa hevosta odotellessani. Sussu suoriutui vaihdosta yllättävänkin nopeasti, eikä minulle jäänyt kaikeksi onneksi kovinkaan paljoa aikaa ulkona seisoskeluun ja paleltumiseen. Tällä kertaa naisen valinta oli kaunis, siro suomenhevostamma, joka tosin sekin oli hiukan kuumuvampaa sorttia. Pinja vaikutti reagoivan hyvin apuihin, mutta tuppasi ottavan kovinkin helposti muutaman lisäjalan alleen. Ratsastaja kuitenkin keskittyi tammaan sataprosenttisesti, joten ennen pitkää rautias alkoi hellittämään ja otti hiukan hillitymmän tahdin askeliinsa.
”Aloitellaan hiukan taivuttamaan tammaa ja näin ollen saadaan se enemmän kuulolle”, totesin pian lämmittelyiden jälkeen, sillä vaikka Pinja olikin jo alkua rauhallisempi, tuntui se edelleenkin keskittyvän enemmän eteenpäin menoon kuin siihen, miltä se varsinaisesti näytti. Jäykkyys aiheutti myös sen, ettei ravi ollut rentoa ja letkeää, vaan enemmänkin töksähtelevää ja epämukavaa istua. Sussu vaikutti tästä johtuen hiukan kireältä, mikä edesauttoi tamman huonoa liikkumista. Onneksi kaarevat urat auttoivat huimasti asiaan ja pian jo todistin melko jouhevia avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä! Edistys oli melkoinen, mutta vieläkään en ollut ihan vakuuttunut siitä, että Pinja todella oli vaativan tason kouluratsu.
Taivutukset ravissa olivatkin jälleen huomattavan hätäisiä, enkä voinut olla toteamatta, että keskittyminen vaikutti olevan jälleen tipotiessään. Sussu joutui keräämään Pinjan uudelleen kuulolle ja käytimme melkoisen tovin siihen, että saimme jalat kulkemaan halutussa linjassa ja tamman ihan oikeasti taipumaan ja kulkemaan halutussa muodossa. Tamman turhautuminen oli selvää, mikä lopulta johti siihen, että siirryimme heti lyhyeen laukkatehtävään, kun hevonen oli tarjonnut pari onnistunutta suoritusta. Laukanvaihto ei sekään ollut mikään loisteliain suoritus, mutta laukka oli selkeästi Pinjan vahvuus. Pian päästin ratsukon loppuverryttelyyn ja annoin Sussulle samalla kunnon täsmävinkkejä siihen, kuinka hän voisi yksinään treenatessa parantaa omaa ja Pinjan suoritusta.
